Kevätpäiväntasaus

Tänään on kevätpäiväntasaus, jolloin päivä ja yö ovat samanpituisia kaikkialla maapallolla. Meillä täällä Pohjoisessa alkaa varsinainen valon aika, Pohjoisnavalla puoli vuotta kestävä päivä.

Valo on yksi kasvutekijöistä ravinteiden, kosteuden, lämpötilan ja hiilidioksidin ohella. Meillä täällä Pohjoisessa kasvukausi on lyhyt ja intensiivinen. Lämpötilat kylvön hetkellä ovat suhteellisen korkeita ja alkukasvukausi etenee rytinällä. On huomion arvoista, ettei valon määrä muutu, vaikka ilmasto muuttuisikin.

Valon määrä on yksi niistä tekijöistä, joka antaa Pohjoiselle mallasohralle sen persoonallisen luonteen. Uusien lajikkeiden sopeutuminen meidän Pohjoisiin olosuhteisiimme on tarkoin tutkittava niin agronomisen soveltuvuuden kuin prosessilaadunkin suhteen. Taloudelliselta kannalta uuden mallasohralajikkeen vaatimuksia ovat viljelijän satotaso ja panimon uutesaanto. Oikotietä onneen ei ole, vaan uusien lajikkeiden ominaisuuksien tutkiminen on pitkäjänteistä, koko ketjun yhteistyötä sekä ketjun eri osallisten vaatimusten ja rajoitusten ymmärtämistä vaativa tehtävä. Eronteot kotimaiseen käyttöön ja vientiin kelpaavien lajikkeiden välillä voivat olla harhaanjohtavia. Kaikissa merkittävissä mallasohran tuottajamaissa on omat lajikehyväksymisprosessinsa, jotka lähtökohtaisesti tarkastelevat lajikkeiden laatua ja satoa omista kasvu- ja tuotanto-olosuhteistaan käsin.

Valon lisääntyminen tuntuu vaikuttavan meihin ihmisiin yhtä lailla kuin kasveihinkin. Kevät on aina uusi alku, jolloin kaikki on mahdollista. Pian aurinko alkaa lämmittää maata ja mullan tuoksu houkuttelee kaupunki-agronominkin kylvämään pääsiäisohraruohon ja kesäkurpitsan taimet. Vauhdilla kohti lämpimiä kesäöitä mennään!

Takaisin