Unohtumaton kesä 2017

Kylmän kesän 2017 jäljiltä mallasohrat tuleentuivat vasta syyskuun jälkimmäisellä puoliskolla ja myöhäisen korjuuajankohdan sääriskit toteutuivat lähes täydessä mitassa. Jopa syyskuun loppuun sattunut lämpöjakso tarkoitti maahan saakka roikkuvaa hernerokkasumua myöhäiseen iltapäivään saakka. Ensilumikin satoi melko aikaisin lokakuun lopulla ja monen viljelijän kasvukausi sekä alkoi että päättyi lumisateen peittämällä pellolla. Mallasohraa saatiin kuitenkin korjattua sekä määrällisesti että laadullisesti riittävästi kotimaiseen tarpeeseen nähden. Pääosa mallasohran ennakkonäytteistä on analysoitu ja on aika pohtia, miten sopimusviljelijät tässä onnistuivat kaikista katastrofin aineksista huolimatta.

Aikaisuus

Satotason nostaminen on kasvinjalostuksen päätavoitteita. Se on myös elinehto mallasohran viljelyn kannattavuudelle ja kilpailukyvylle suhteessa muihin viljelykasveihin. Satotason nousu tuo kuitenkin lähes poikkeuksetta lisää tarvittavia kasvupäiviä, mikä on otettava huomioon erityisesti täällä mallasohran pohjoisimmilla viljelyalueilla. Voi olla, että viljelyriskin pienentämiseksi on tehtävä kompromissi satotason ja viljelyvarmuuden kesken. Jälkikäteen on helppo todeta, että aikaisemmat lajikkeet menestyivät tänä myöhäisenä kasvukautena parhaiten. Kuivana kesänä järjestys on todennäköisesti toinen. Selvää on, että Suomeen tarvitaan aikaisuudeltaan erilaisia lajikkeita, niin myöhäisiä kuin aikaisiakin.

Kaiken kaikkiaan ohra viljakasveista aikaisimpana lajina syyskylvöisten jälkeen sai vähiten vettä niskaansa ja lunasti paikkansa viljelykierrossa niin meillä kuin muissakin Itämeren maissa, esimerkiksi Baltiassa, jossa kevätohrien viljely on ollut laskusuunnassa. Syyskylvöt jäivät vähiin niin meillä kuin muuallakin pohjoisella pallonpuoliskolla ja kevätohrien viljelyalan arvioidaankin lisääntyvän ensi kaudelle.

Valkuaispitoisuus

Myös muut lajikeominaisuudet, kuten korrenvahvuus olivat tänä kesänä todellisessa testissä elokuun rankkasateissa. Vilu kasvatti paikoin jopa ennätykselliset hehtaarisadot, joiden pystyssä pysymiseksi korrenvahvisteiden käyttö monilla lajikkeilla oli välttämätöntä, muttei välttämättä silti riittänyt. Typpilannoitusstrategian valinta uusien, modernien mallasohralajikkeiden satopotentiaalin hyödyntämiseksi ja riittävän valkuaispitoisuuden muodostumiseksi sai lisää käytännönkokemuksia äärimmäisistä kasvuolosuhteista. Mallasohran viljely on muuttunut viime vuosikymmenistä, jolloin kotimaisen sadon merkittävin laatuongelma oli liian korkea valkuaispitoisuus. Lannoituksen jakaminen lienee varmin ja taloudellisin tapa varmistaa mallasohran optimivalkuaispitoisuus vaihtelevissa kasvuolosuhteissa.

Itävyys

Mallasohran kuivauksessa ja varastoinnissa on noudatettava erityistä huolellisuutta tällaisina vuosina, kun puintikosteudet ovat korkeita. Vilja on kuivattava mahdollisimman pian puinnin jälkeen alle 14,5 % kosteuteen, sillä märän viljan itävyys tuhoutuu jopa tuntien kuluessa puinnista, kosteudesta ja lämpötilasta riippuen. Vilja on myös jäähdytettävä huolellisesti, jotta homeet eivät jatka kasvua siilossa ja muodosta haitallisia toksiineja tai aiheuta ylikuohuntaa myöhemmin panimoprosessissa. Suomalaisten viljelijöiden oma viljan kuivauskapasiteetti tarvitaan näissä pohjoisissa oloissa joka vuosi, mutta tänä vuonna se käytännössä pelasti sadon laadun. Isossa roolissa oli tietenkin myös viljelijöiden konekalusto, jonka rooli korostuu erityisesti silloin kun kelien puolesta työtunteja ei anneta kovin montaa.

Mallasohrapreemio

Mallasohrasadon tuottamisessa laaturiski on korkeampi kuin rehuviljoissa ja preemio suhteessa rehuohraan oltava kestävällä tasolla. Viime vuodet mallasohran hinta on ollut poikkeuksellisesti jopa myllyvehnän hintaa korkeammalla tasolla ja mallasohran viljelyn kannattavuus kohtuullinen suhteessa muihin viljelyvaihtoehtoihin. Toki suhteellinen kannattavuus ei poista sitä ongelmaa, että viljan hinnat yleisellä tasolla ovat olleet matalia. Eteläisimmissä maissa, joissa syyskylvöisten viljojen satotasot ovat merkittävästi kevätohria korkeampia, ohran viljely on viime vuosina ollut laskusuunnassa. Suomi ei vain sattumalta ole ohramaa. Meidän vijelykierrossa kevätohrat puoltavat paikkansa.

Sopimusviljely

Mallasohraa on hankittu mallastamoille viljelysopimuksilla jo 80 vuoden ajan ja monella sopimusviljelytilalla mallasohran viljelytieto ja -taito ovat periytyneet useammassa sukupolvessa. Mallasohraa ei voi viljellä tai hankkia sattumalta, vaan siihen tulee panostaa koko ketjun voimin. Panostus alkaa oikean lajikkeen valinnasta, johon mallastaja yhdessä panimoiden ja viljelyasiantuntijoiden kanssa pyrkii antamaan parhaan asiantuntemuksensa. Mallastamo analysoi viljelijöille heidän tuottamansa mallasohraerät ja huomioi sopimusviljelijöidensä tarpeet viljan toimitusaikataulujen suhteen. Mallastamo yhdessä sidosryhmiensä kanssa panostaa tutkimukseen ja tarjoaa tietoa viljelijöille mm. uusien lajikkeiden vaatimista lannoitus- tai kasvinsuojelustrategioista. Samanaikaisesti sopimusviljelyn kautta mallastamo pystyy tarjoamaan panimo- ja tislaamoasiakkailleen tietoa mallaserien alkuperästä, mm. käytetyistä viljelytekniikoista ja kasvinsuojeluaineista. Sadon kasvattavat ja korjaavat kuitenkin viljelijät ja heitä tulee kiittää siitä, että oluen ystävät voivat tänäkin vuonna juoda kotimaisesta ohrasta valmistettua olutta.

Takaisin